Fiilistelyä ja jokusia kuvia

 Auto on ollut jokusia päiviä ajossa, ja viikonloppuna siihen tuli kerättyä kohtuullisesti kilometrejäkin. On toiminut hyvin, ja kuriirifirman mukaan tänään pitäisi tontille pätkähtää soitin viihdyttämään ajelua. Tähän asti "soittimena" on toiminut ebaysta osteltu vahvistin sekä bluetooth-vastaanotin hanskalokerossa, mutta nyt pitäisi "oikea" soitin sorvailla kojelautaan kiinni. Halpa ns "retro"-tyyppinen laitos bluetoothilla, katsotaan kuinka toimii. Mikäli tuntuu toimivalta, voisi investoida toisen samanlaisen, ja istutella siitä tekniikka olssin oman soittimen sisään, jotta saisi pitää sen paikoillaan, Tuntuu hiukan rikolliselta napsia sitä kojelaudasta pois, on toimimattomanakin kuitenkin nätti ilmestys. Viikonloppuna tuli napsittua jokusia kuvia kun keli oli kiva, ilta sopivasti pimenemässä, auto puhdas ja taustalle osui nätti paikka. Puuttuvat listat hiukan häiritsee omaa silmää, mutta silti tuli nättejä kuvia, vaikka itse sanonkin. Tuossa muutama otos, ensimmäisenä se olssin oma soitin:

 

Projekti "kesäkuntoon 2020" loppusuoralla

 Homma alkoi olla pulkassa katsastusremontin osalta. Melkoinen työmaa siitä loppujen lopuksi tuli, ja vielä jäi tulevaisuuteenkin puuhaa tuon repsikan kyljen kanssa, josko sitä joskus kaivelisi syytä tuolle kittimäärälle. No nyt auto oli kuitenkin katsastuskunnossa, joten kohti leimakonttoria vei tie. Korjaukset todettiin onnistuneiksi, ja papereihin heltisi kahden vuoden leima. 

Samalla reissulla kävin Nokian Värissä hakemassa pintaväriä. Poikkesin tuolla aiemmin värikoodin kanssa, mutta kirjoista ja kansista ei löytynyt alkuperäisellä GM:män koodilla (Scarlet WA3804) mitään, jolloin sovimme että tulen auton kanssa paikalle ja selvitetään väri maalipinnasta kuvauslaitteella. Täytyy sanoa, että vastoin ennakko-odotuksia, väri tuntui osuvan kohdalleen juuri eikä melkein. Useasti värikoodilla hakiessa on tullut huonommin istuvia paikkapulloja. Vedin pohjalle vielä muutaman kiepin harmaata hiontaväriä, koska tuo punainen väri niin pyysi, ja sain samalla hävitettyä vielä pari hiontajälkeä joita olin pintaan saanut aikaiseksi. Kevyt hionto harmaalle fillerille, ja punaista pintaan. Vielä pitää ripustella listat helmoihin ja lokarinkaariin paikalleen, sekä kevyesti hipaista vesihionnalla värin saumakohtia ja myllyttää ne kun maali on jokusen päivän saanut rauhassa kuivua. Mutta jo tuollaisenaan on siiti, ja pystyin toteamaan että olen lopputulokseen tyytyväinen. TUossa vielä pari kuvaa tuoreesta maalipinnasta:

Katsastuskunto lähestyy...

 Touhu jatkuu. Kuskinpuolelta jäi muutama pieni virhe häiritsemään, ja levittelin sinne vielä hiukan lisää kittiä. Eihän tuo toki virheetön nytkään ole, mutta siisti. Vielä muutama kieppi hiontaväriä, niin alettaisiin olemaan pintaväriä vailla. Hiukan jännittänyt kuiinka tuo vanha maali "hyväksyy" mitään niskaansa, mutta ainakin pohja-, ja hiontaväri on tarttunut eikä ole keitellyt. Toivottavasti hyväksyy vielä pintavärinkin... Tuossa kuskinpuoli välihiontaa ja pintaväriä vailla:

Repsikan puoli on mennyt kevyemmällä kaavalla, sekä siitä syystä että välitön tarve oli pidellä vain pelkää helmaa, ja siitä että korjaukset jää helmalistan alle. Ja onhan toki sekin, että jossain vaiheessa tuonne kylkeen pitää oikeasti kurkistaa, jotain veelua siellä on kun kittiä löytyi jo heti helmasta. Tuossa tuo repsikan puoli hiontavärissä:

Ja tuossa vielä kuva repsikan puolen pyöränkotelosta ehjättynä ja massattuna:

Kävin vielä repsikan puolen etujarrun läpi, josta tuli myös "muikkari" leimalla. Mitään kummempaa sieltä ei löytynyt, kengät oli aika kaukana, ja ehkä pinnastaan hieman lasittuneet. Säätelin kengät, ja hioin sekä kitkapinnat että rummut karkeiksi. Samalla tarjoilin pyöränlaakerille uudet vaseliinit syötäväksi. Laite alkaisi hiljalleen olemaan valmis uudestaan konttorilla näytettäväksi. Samalla reissulla voisi vierailla väriliikkeessä, ja napsia pintaväriä sieltä mukaan, niin saisi vietyä homman loppuun ja kiinniteltyä listat takaisin autoon.

Helmojen paikkaus jatkuu

 Helmojen ehjääminen etenee. Jatkoin kuskinpuolen korjailua, ja "pääsin" lokarinkaaren ja samalla hiukan takakyljenkin kimppuun. Kaari oli helman nurkasta kadonnut lähes kokonaan, samoin kuin pätkä kylkeä kaaren vierestä. Mukavasti oli pysynyt siisti maalipinta kuplimattomana, kun kahden päällekäisen pellin päälle oli lätkitty riittävästi kittiä. Kaivelin kylkeä sen verran että löytyi ehjää, ja nakertelin siihen paikan. 

Sain paikan hitsailtua kiinni, oli pakko testata listoilla paljonko tuosta jää "näkyviin" listojen alta. Jäätiin aika räikeästi alkuperäisestä toiveesta peittää paikat listoilla.

Ja kun näkyvälle maalipinnalle joutuu tekemään jotain, ei voi enää jättää koskematta pieniin lommoihin jota tuossa jo oli. Sitten hiukan pohjamaalia pinnalle, massaa pyöränkoteloon, ja kittiä peittämään omat turailut: 

Ja kun pääsi tilanteeseen että on kittiä-odotusta-hiontaa, ja sama uudestaan, aloittelin repsikan helman kopistelun. Helma itsessään ei ollut yhtä paha, mutta kittiä oli viljelty aika reilusti, jotain "jännää" tuolla on tapahtunut joskus. En uskaltanut lähteä kaivelemaan auki juurisyytä kittimäärälle, vaan paikkasin vain helman. Pitää ottaa tuo kylki työstöön joku talvi, nyt pelotti että loppukesäkin menee ohi mikäli siihen nyt ryhdyn. Tuolta puolelta ruli otettua vähemmän kuvia, tuossa lähtökohta: 

Ja tuohon asti pääsin. Jätin illalla kitin kuivumaan, ja kuskin puolelle sain vedettyä muutaman kerroksen hiontaväriä. Pitäisi saada auto ajoon, ja käydä maalikaupassa, värikoodilla ei löytynyt väriä niin pitää käydä laitteen kanssa ja koittaa kuvata maalista oikeaa reseptiä värille.

Hidas "alku" autolle vuodelle 2020

 Mennen talven aikana oli alunperin suunnitelmissa vaihdella uusi rätti ja istuttaa katon kehikko samalla paremmin, mutta niin meni talvi käyttöautojen kanssa koskematta koko keksintöön. Samaan rahaan meni kevätkin, ja vielä hyvä siivu kesääkin. Heinäkuun lopulla havahduin, että ehkä tämä pitäisi ajella tallista ulos ja käytellä katsastuksessa, sekin kun kerkesi menemään vanhaksi alkukesästä. Akku kiinni, ja huikka bensaa kaasariin, ja Olssi heräili kepeästi venähtäneiltä talviuniltaan. Peruuttelin tallista pihalle katselemaan aurinkoa, ja kulunut maalipinta taas muistutteli itsestään, ja lähes huusi vahaa sekä myllytystä.

Joten Olssille pesu talven pölyistä, ja myllytyskone esille. Kummasti muuttuu yleisilme kun saa kiiltoa pintaan, vaikka rehellisyyden nimissä maalipinta alkaa kyllä olemaan jo jatkoajalla. Jännää tavaraa tuo maali, aina vahatessa siitä irtoaa melkoinen määrä punaista väriä, saa nähdä koska alkaa menemään jostain puhki. Myllytys ja pari kieppiä vahaa päälle, sekä mustien kilpien ruuvaus kiinni, niin auto näytti taas hyvältä.

Sisäpesun ja ulkokuoren siistimisen jälkeen kävin pienellä koeajolla, ja kaikki tuntui pelaavan kuten pitää, joten nokka kohti katsastuskonttoria. Vakikonttorilla oli ruuhkaa, eikä leimalle olisi päässyt samana päivänä, joten suuntasin seuraavalle. Tästä tuli taas muistutus, että pidä rutiineista kiinni ja käy siellä minkä tiedät hyväksi. Olssikaan ei muutoksesta pitäny, ja hävitti ajovalot kesken katsastuksen. Pissapojan toiminnasta keskusteltiin hyvä tovi inssin kanssa, en ollut huomannut täyttää säiliötä (koskaan) ja tuosta syystä toimimattomuus ei meinannut olla hyväksyttävää. Löytyi toki muutakin sanottavaa, etujarruissa oli liikaa heittoa, en tajunnut konttorille ajellessa lämmitellä jarruja kunnolla kun viimeksi tuo lämmittely tehtiin inssin toimesta rullilla, ja pehmeätä löytyi vaihdelaatikon kannakepalkista ja molemmista takahelmoista. Helmojen ruosteista olin tietoinen, ei vain ole tullut otettua aikaisemmin työnalle, mutta tuo kannakepalkki oli jostain syystä mennyt itseltä aikaisemmin ihan ohi. Mutta eipä siinä, vikalista oli selkeä, joten kaivelemaan rälläkkää, hitsikonetta ja peltiä esille. Aloitin kannakepalkista, ja kuskin puolelta oli sekä palkki, että sen kiinnike rungossa aika lohduttomassa kunnossa. Uusin palkin pään, palan rungon kyljestä jossa kannake oli kiinni, sekä itse kannakkeet. Repsikan puoli oli tervettä, ja kelpasi ihan sellaisenaan pelkällä kiinnityspulttien vaihdolla. 

Vanhasta runkoon tulevasta kannakkeesta en huomannut ottaa kuvaa, alla palkinpää sekä kiinnike jolla palkki pultataan runkoon kiinni:

Palkkiin vaihtui n. 5cm pätkä päästä, ja nuo kiinnityslirvakkeet tein uusiksi:

Palkin ehjäsin auton alla ottamatta sitä kokonaan pois, olisi vaatinut pakoputken irroituksen, ja tuntui mielekkäämmältä korjata palkki auton alla kuin lisätä työlistaan pakoputkihommat. Nyt palkki oli takaisin paikallaan ja laatikko makaili tukevasti sillä kuten kuuluu. Seuraavaksi pureuduin kuskin puolen takahelmaan jossa oli pehmeätä. Tuolta löytyi taas, yllätys yllätys, hieman enemmän puuhaa kuin olin alunperin ajatellut. Toiveena oli, että olisin saanut pidettyä korjaukset lokarinkaaren ja helmalista alle jäävissä osissa, ettei "kauneusvirheitä" tulisi näkyviin nykyistä enempää. No, tuo toive romuttui, lokarinkaarta ja helmaa on paikkailtu jollain metallikitillä tms, jonka alta tulee pelkkää pitsiä esille. Vielä ei ole selvillä kuinka pitkälle kyljelle pitää kaivaa että saa esille hitsauskelpoista peltiä, mutta se selvinnee myöhemmin. Aloitin homman tutusti taas kaivelemalla pehmeätä pois, koitin alkuun jättää lokarinkaaren toistaiseksi muotoonsa mutta eihän siitäkään mitään tullut, pitää istutella peltiä sitten takaisin listojen avulla muotoonsa. Pyöränkotelosta pyyhkäisin rälläkällä ja teräsharjalla peltiä esiin, ja sinne oli joku ystävällisesti piilottanut massa alle ruuvinkantoja. Helppo poistaa pehmennyttä peltiä ja paikkoja, ruuvaa vaan ruuvit irti ja pala putoaa pois. Tässä vaiheessa selvisi, että ihan "pieni paikka helmaan"-tyyppinen homma tämä taas ei ole. Alla prai kuvaa siitä kun pehmoiset on kaiveltu pois, hiukan reikä laajeni helman pohjassa olevasta:

Siihen olikin sitten hyvä alkaa rakentelemaan uutta, sisähelma ja pyöränkotelo paikattuna:

Ulkohelman tein tavoista poiketen kahdesta osasta, jotta sain helman pohjan nakerrettua vahvemmaksi 2mm sinkatulla pellillä. Olssin oma kylkipelti vaikutti aika "löysältä", enkä halunnut siihen hitsata suoraan tuota 2mm tavaraa vetelyn pelossa, ja helman pohjan sekä kyljen väliin hitsailin paikan 1mm sinkatusta. Vielä pitäisi kaivaa tuo lokarinkaaren alareunan muoto "esille" listojen avulla, ja pöyhäistä metallikitti pois jotta näkee kuinka ison paikan kylki tarvitsee että pääsee hitsattavaan peltiin kiinni... 

Uusi vuosi, ja uudet kujeet.

Niin vain hujahti kesä 2018 ohi, ja autosta nautittiin pelkästään punakilpien voimin. Rekisteröintikatsastusta en siis saanut suoritettua loppuun, ja ajokausi oli ohi kun maahantuontikilpien 3kk voimassaolo meni umpeen. Kausi loppui hieman aikaisin, niin oli pitkä talvi aikaa hoitaa hommia eteenpäin. Eiku.
Koko talven aikana en saanut muuta aikaiseksi, kuin pudoteltua bensatankin pois, tuettua korin takaluukun alta väliaikaisesti puutavaralla, ja tiputeltua takaluukun pohjasta pehmeät pois. Kori oli takaosasta käytännössä enää pyhällä hengellä kiinni rungossa, takaluukun lattian alla oleva poikkipalkki, jossa korikiinnikkeet olivat, sai monesta kohtaa puristeltua käsin lattialle. Samoin tankin pannat olivat tuossa palkissa kiinni, huvitti ettei onneksi tullut otettua tankkia täyteen missään vaiheessa. Tankkikin oli saanut oman osansa ruosteesta juuri tuon poikkipalkin kohdalta, ja sieltä tuli ruosteen alta useampi reikä esille. Ei ihme että välillä bensa hiukan oli haissut.

Kesä ja Himoksen V8 kokoontuminen alkoi uhkaavasti lähentyä, joten taas piti kiireen saattelemana tarttua hommista kiinni.
Isokoppaiseen Oldsmobileen ei luonnollisesti saa uutta tankkia, enkä halunnut lähteä sovittelemaan minkään muun "vierasta" tankkia paikalleen, niin ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jäi vanhan ehjääminen. Tankki oli onneksi sisältä todella hyvässä kunnossa, ei edes katostaan ruosteessa, mikä tuki päätöstä pitäytyä vanhassa. Hitsaamaan en tankkia halunnut alkaa kun ei mahdottomat isoista rei'istä ollut kyse. Putsasin reikien ympäristön rälläkän teräsharjalla puhtaaksi, ja laminoin tukkeeksi päälle lasikuitua muutaman kerroksen. Tuli siisti, ja ennekaikkea pitävä. Alla muutama kuva paikkausesta:

Kun reiät oli ummessa, pääsi tankin pinnoituspuuhiin. Olen muutaman tankin pinnoittanut sisältä aikaisemmin mobitiven "Tank sealer"-tuotteilla ja ollut niihin tyytyväinen, niin samoilla litkuilla hommaa jatkettiin. Ensin tankille kunnon vesihuuhtelu, ja sitten sisälle rasvanpoisto-aineet. Kaikki aukot tukkoon, ja tankille runsaasti pyörittelyä sekä ravistelua, että kaikki pinnat saadaan puhtaaksi. Taas huuhtelu, ja ruosteenpoistoaine vuorostaan sisälle. Tankki oli sisältä ruosteeton, joten tämän kanssa ei tarvinnut mahdottomasti painia. Aikaisempia kun juuri tuon sisältä irtoavan ruosteen takia olen tankkia pinnoittanut, sitä on saanut ravistella ja pyöritellä melko pitkään että pinnat on ok.
Ruosteenpoiston jälkeen hyvä huuhtelu ja kuivatus, tankki pitä saada ehdottoman kuivaksi että varsinainen pinnoite tarttuu. Kuivattelin tankin lopuksi vielä kuumailmapuhaltimella ennen pinnoitteen tankkiin kaatamista. Alla kuvat tankin kuivattelusta, ja lopuksi pinnoitetusta tankista joka on kuivumassa. Tankin käänsin kuivumaan niin, että "ylimääräinen" pinnoite valui täyttöputkesta pois, jolloin myös reikien päälle jäi hiukan vahvempi kerros pinnoitetta kuin muualle.























Tankki oli nyt "käyttökunnossa", niin siirsin huomion takaluukun puuttuviin palasiin. Ensin vääntelin pohjan alle jäävän poikkipalkin, jossa myös korikiinnikkeet asuivat:

 Palkki tuli päistään kiinni koppaan, ja repsikan puolelle sai tehdä sinnekin pienn paikan jottan oli jotain mihin palkin parsia kiinni. Seuraavaksi tein kumpaankin sivuun lattiaan paikat, että sain korin "makaamaan" omien kiinnikkeidensä varaan, ja pääsin purkamaan lattian alta puuviritykset jotka hoitivat väliaikaisesti korin tukemisen virkaa.

Kuskin puolelta olikin jäänyt kuva ottamatta. No, koppa makasi taas takaisin rungolla omilla kiinnikkeillään, niin pystyi virkkaamaan loppua luukun pohjaa kasaan. Pienet jatkot pitkittäispalkkeihin:

Ja lopuksi paikka palkin päälle varsinaiseksi lattiaksi:

Tästä on hyvä jatkaa. Vielä korikitit saumoihin, epoksia pintaan sekä lattiaan että tankkiin, jarrujen herkistely ja pyyhkijöiden ehjäys. Kaksi päivää aikaa perjantaihin, jolloin autolla pitäisi liikkua, eli saada leima. Hyvissä ajoin kun alottaa, saa rauhassa tehdä valmiiksi...