Takapenkin alunen valmiiksi, ja matka jatkuu kohti tulipeltiä

Aiemmin mainittu nokkapelti on nyt nosteltuna pois paikoiltaan, mutta annan A-pilareiden vielä hautua ajatuksissa, ja jatkan lattian ehjäämistä. Nokkapelti muuten yllätti samalla tapaa kuin ovet, mutta päinvastaisesti, oli julmetun painava kikkare!
Kuskin puolelta etupenkin alta ja etujalkotila olivat aika haperoa. Käytännössä lattiapelti on ruostunut puolesta välin oviaukkoa lähes tulipeltiin asti irti helmasta, joten tuosta jatketaan. Penkin alla menee taas kaksi poikittaista vahvikepalkkia, joiden kummankin päässä on korikiinnike, näistä etummainen vaikuttaa tarvitsevansa myös hieman huomiota, takimmainen taas pelkän putsauksen. Rälläköin soiron helma/kynnyskotelon päältä peltiä pois jotta pääsen helmansisään käsiksi, ehjäämään tuota poikkipalkkia ja todennäköisesti vaihtamaan pätkän sisähelmaa. Kuvassa tuo poisrälläköity soiro oviaukon kynnyskotelosta, hyvin näkee missä on ollut useampi pelti päällekkäin. On muutamasta kohtaa hävinnyt lähes kokonaan noilta kohdin, ja vastaavasti ns. kotelo-osa ei ole edes pistesyöpynyt. Tuo on mielenkiintoinen rakenne, siinä on parhaimmillaan päällekkäin sisähelman, ulkohelman, lattian ja vahvikepalkkien pelti, on melkoista näkkileipää kun ruoste päässyt iskemään kiinni.

Sain siistittyä lattiaa ja palkkeja, sekä kaivettua pehmyttä tavaraa pois sen verran että jäljelle jääneeseen lattiaan pystyy jo hitsaamaan uutta kiinni. Helmakotelo on melkoisen siisti sisältä, ja sisähelmaakin tarvitsee vaihtaa vain lyhkäinen pätkä, tuon etummaisen poikkivahvikkeel kohdalta, samalla kun poikkipalkin pään vaihtaa terveeseen. Melko iso paikka lattiaan on lätkittävä, mutta tuleepahan kerralla reilusti ehjää.

Ruostevaurioiden kartoitusta, purkamista, ja uuden pellin vääntämistä

Pyysin apuja ovien poisnostoa varten, isä "pääsi" taas talkoisiin mukaan. Ovien paino, tai oikeastaan painon puute yllätti, odotin ja oletin ne huomattavasti painavammiksi kuin todellisuudessa olivatkaan. Nyt kun ovet olivat poissa rasittamasta painollaan koria, uskalsin käydä imurin ja ruuvimeisselin kanssa repsikan A-pilarin kimppuun. Koputtelin ja rapsuttelin ruosteita, ja imuroin sitä mukaa pois kun irtonaista syntyi. Lopputulos on aika mielenkiintoinen, ja samalla oli todettava että kuskinpuolen kimppuun ei voi vielä käydä, jotta toiselta puolelta saa hiukan mallia miltä oviaukon pitäisi näyttää.

Taas hommassa tuli tuon kohdan osalta stoppi, helmaa ei pääse pitelemään kunnolla ennen lokasuojan pois purkamista, ja lokasuoja purku taas edellyttää nokkapellin nostamista pois. Ja tuo neljän neliön pellin irrottaminen/nostaminen ei ole yhden miehen homma. Jostain pitää kuitenkin aloittaa, niin käydään ensin takapenkin alusen kimppuun. Kuskin puolella on hapanta, joten sinne kaivamaan.

Hiukan pehmoista sieltäkin osuu eteen, kun ensin rälläköin avon ylimääräisen tuen edestä pois. Lattian alla menevä korin vahvikepalkkikin on saanut osansa ruosteesta, samoin kuten sisähelma lattian alta. Vähän tunkkia palkin alle, ja vanhaa pois, luonnollisesti tuossa kohtaa oli korikiinnike niin en uskaltanut ilman ylimääräistä tukea käynnistää rälläkkää. Tuossa nurkka "pahimmillaan" ennen kuin uutta on soviteltu paikalleen ja vanhan kaivettu pois:

Tuonne tuli uutta siis sisähelma ja pätkä vahvikepalkkia, joiden päälle uutta lattiaa ja lopuksi alkuperäinen vahvike hitsattuna paikalleen.

 Vihdoin jotain ehjää. Tässä vaiheessa alkoi jo hiukan ahdistamaan, Himoksen V8-summer meettiin on aikaa kaksi viikkoa, ja autolla oli vakaa aikomus paikalle mennä. Toistaiseksi on liian flinstone-tyyppinen ratkaisu, eikä oviakaan uskalla ripustella takaisin ennen A-tolppien uutta tulemista, mutta yritetään ja katsotaan kuinka meidän käy.

Auto talliin ja toimiin!

Sain tehtyä Olssille tilaa talliin, ja kiiruusti auto sisälle. On jokusen kerran tullut haaveiltua tallin laajentamisesta, muutama metri lisäpituutta tekisi paljon käytettävyydelle, ja nyt täysikokoista autoa talliin sovitellessa tuo lisäpituus nousi taas mieleen:

Keulassa hyvin tilaa

Ja peräkin mahtui sisälle

 Kävi selväksi, että kahden auton talli EI ole kahden auton talli kun pitää mahtua kiertämään autoa ympäri ja jopa tekemään jotakin. Joten pyörittelin auton poikittain talliin, ja viimein pääsi hypistelemään "uutta" asukasta. Äkkiseltään tutkien auto oikeasti vaikutti myyjän puheiden mukaiselta, vähän kauhtunut ja kaipaisi maalia sekä uutta rättiä, mutta mitään "ihme virityksiä" ei silmille hypännyt. Kumpikin ovi hieman roikkui, ja pikaisella vilkaisulla A-pilarit olivat helman juuresta melko pehmeät, kuten kuskin lattiakin.

Peltiä saa uutta, joten pientä purkamista ensin jotta saa lattian paljaaksi ja näkee koko totuuden. Purkaessa tuli etupenkin alta esiin vanha title, sekä myynti-ilmoitus, mukava lisä tallin seinälle. Kun jakkarat oli nosteltu pois, samoin kuin matto äänieristeineen, ja lattia imuroitu irtotavarasta, kävi selväksi että hitsaamista saa harrastaa hiukan enemmän kuin paikka kuskin jalkotilaan. Tässä vaiheessa selvisi myös miksi ovet roikkuvat, A-pilarien alaosat olivat käytännössä hävinneet lähes kokonaan. Vauriot oli saatu viimeisteltyä sillä, että joskus autoa maalatessa silloin olleet ruosteet oli sujuvasti peitelty kitillä ja jätetty ruoste alle muhimaan. Nyt piti viheltää peli poikki, enempää ei uskaltanut nyppiä ennen kuin on saatu ovet pois paikaltaan. Alkoi jännittämään että joku paikka notkahtaa.

Pitkä talvi 2017-2018

Avo tulevan kesän rientoihin oli siis hommattu, ja eleltiin elo-syyskuun vaihdetta. Tilanne on melko häiritsevä, toisaalta on uus laite hankittuna eikä myynti-ilmoitusten selaamiselle ole tarvetta, toisaalta tuotteen saa käsiin vasta useamman kuukauden päästä, joten kuume ei pääse laantumaan vaikka raha sekä auto on vaihtanut omistajaa. Edessä oli pitkä odotus, joka vielä tuossa vaiheessa tuntui ikuisuudelta. Jälkeenpäin ajatellen ennakoitu 4kk odotus ei olisi ollut paha, erinäisistä syistä odotus venähti tuosta loppujen lopuksi lähes kaksinkertaiseksi, ja auto kotiutui huhtikuussa alunperin suunnitellun joulukuun sijaan.

Auto käytiin hakemassa Hämeenlinnasta, ja melkoisin optimistin liikkein paikalle lähdettiin työkalujen ja siirtokilpien kera. Olihan myyjä kuvannut autoa ajokuntoiseksi, niin eiköhän sillä ajamalla kotio tultaisi, ja samalla saisi hiukan tuntumaa autoon ja mahdollisiin epäkohtiin katsastusta ajatellen.
Asenne oli oikea, ja auto kuljeskeli nätisti matkan kotiin, eikä oikutellut edes käynnisteltäessä. Ajoltaan laite osoittautui hyväksi, eikä ajokuntoiseksi kerrottu laite ollut saanut osakseen yhtään liioittelua. Alla pari kuvajaista autosta sen uudessa osoitteessa:

Tuolloin eleltiin siis huhtikuun loppua, ja tuleva ajokausi kolkutteli jo ovella. Talliin piti saada tilaa pikaisesti, jotta keksinnnön saa sisälle ja pääsee hypistelemään sitä kesää sekä ajoa varten. Etukäteen oli tiedossa, että kuskin jalkotilassa oli paikattavaa, molempien A-pilareiden juuressa oli paikattavaa, sekä ainakin etupenkin istuinosan verhoilu oli ratkennut saumasta. Eli tuommoisella suunnitelmalla liikkeelle kun nyt ensin saa auton sisälle.

Alkupuhe

Elettiin 2017 kevättä, kun jokakeväinen moottoripyöräkuume taas nosti päätään. Moottoripyörän hankkimisen järkevyyttä en lähde sen enempää ruotimaan, mutta moottoripyörän hankkimisen järkevyyttä lapsiperheeseen jossa takapenkki oli täyttymässä vielä yhdellä istujalla kahden edellisen lisäksi, en pystynyt enää perustelemaan edes itselle.
Luonnollisesti noin ison asian myöntäminen itselle ei poista kuumetta, mutta antaa mahdollisuuden suunnata kuumetta aiheuttava kohde uudella tapaa, ja tässä tapauksessa kohteeksi nousi toinen iki-haave, avoauto.
Tuohan on jo hyvinkin järkevä ajatus, ja helpolla perusteltava hankinta, edelleen pääsee autotapahtumiin, mukaan mahtuu koko perhe koiraa myöden (kun siis kyseessä on täysikokoinen avo), ja pääsee tuulettamaan kesällä tukanjuuria auringon niin salliessa. Ihan täysin järkiperäinen hankinta siis.
Kalustoa kun on jo entuudestaan kertynyt, oli luonnollinen ajatus että hävitetään muutama jotta uusi haave saadaan rahoitettua ja yleensäkään mahtumaan mihinkään järkevästi. Kesä meni mukavasti melko montaa myynti-foorumia seuraamalla, samalla kun omaa kalustoa nypin myyntikuntoon. Loppukesästä kuume alkoi olemaan jo niin paha, että jotain oli tehtävä. Muutamaa ehdokasta soittelin, mutta pienenä jarruna toimi fakta että edelleen kaikki omat autot olivat pihassa, ja "lähes" valmiita myyntiin. Jarrua ei voi ikuisesti painaa liikkuvassa kohteessa, joten niin siinä vaan kävi, että loppukesästä/alkuysyksystä sovin kaupat jenkkilän puolella olevasta -68 Oldsmobilesta, joka oli starttailemassa matkaa kohti pohjolaa. Auto oli kuvien sekä kuvauksen perusteella kauhtunut, alkuperäinen, osiltaan täydellinen ja suht vähänajettu, mutta pohjoisen autona (Pohjois-Dakotasta) hiukan ruosteinen. Omaan käteen sopiva tuote siis, ei täyden hintainen, eikä tiedossa kalliita hankintoja osien muodossa, "vain" omaa työtä ja peltiä.
Tästä alkoi pitkä odotus, jotta auto saataisiin kotiin ja tutkittavaksi.
Alla muutama myyntikuva joiden perusteella auto päätyi minun talliin: