Elettiin 2017 kevättä, kun jokakeväinen moottoripyöräkuume taas nosti
päätään. Moottoripyörän hankkimisen järkevyyttä en lähde sen enempää
ruotimaan, mutta moottoripyörän hankkimisen järkevyyttä lapsiperheeseen
jossa takapenkki oli täyttymässä vielä yhdellä istujalla kahden
edellisen lisäksi, en pystynyt enää perustelemaan edes itselle.
Luonnollisesti noin ison asian myöntäminen itselle ei poista kuumetta, mutta antaa mahdollisuuden suunnata kuumetta aiheuttava kohde uudella tapaa, ja tässä tapauksessa kohteeksi nousi toinen iki-haave, avoauto.
Tuohan on jo hyvinkin järkevä ajatus, ja helpolla perusteltava hankinta, edelleen pääsee autotapahtumiin, mukaan mahtuu koko perhe koiraa myöden (kun siis kyseessä on täysikokoinen avo), ja pääsee tuulettamaan kesällä tukanjuuria auringon niin salliessa. Ihan täysin järkiperäinen hankinta siis.
Kalustoa kun on jo entuudestaan kertynyt, oli luonnollinen ajatus että hävitetään muutama jotta uusi haave saadaan rahoitettua ja yleensäkään mahtumaan mihinkään järkevästi. Kesä meni mukavasti melko montaa myynti-foorumia seuraamalla, samalla kun omaa kalustoa nypin myyntikuntoon. Loppukesästä kuume alkoi olemaan jo niin paha, että jotain oli tehtävä. Muutamaa ehdokasta soittelin, mutta pienenä jarruna toimi fakta että edelleen kaikki omat autot olivat pihassa, ja "lähes" valmiita myyntiin. Jarrua ei voi ikuisesti painaa liikkuvassa kohteessa, joten niin siinä vaan kävi, että loppukesästä/alkuysyksystä sovin kaupat jenkkilän puolella olevasta -68 Oldsmobilesta, joka oli starttailemassa matkaa kohti pohjolaa. Auto oli kuvien sekä kuvauksen perusteella kauhtunut, alkuperäinen, osiltaan täydellinen ja suht vähänajettu, mutta pohjoisen autona (Pohjois-Dakotasta) hiukan ruosteinen. Omaan käteen sopiva tuote siis, ei täyden hintainen, eikä tiedossa kalliita hankintoja osien muodossa, "vain" omaa työtä ja peltiä.
Tästä alkoi pitkä odotus, jotta auto saataisiin kotiin ja tutkittavaksi.
Alla muutama myyntikuva joiden perusteella auto päätyi minun talliin:
Luonnollisesti noin ison asian myöntäminen itselle ei poista kuumetta, mutta antaa mahdollisuuden suunnata kuumetta aiheuttava kohde uudella tapaa, ja tässä tapauksessa kohteeksi nousi toinen iki-haave, avoauto.
Tuohan on jo hyvinkin järkevä ajatus, ja helpolla perusteltava hankinta, edelleen pääsee autotapahtumiin, mukaan mahtuu koko perhe koiraa myöden (kun siis kyseessä on täysikokoinen avo), ja pääsee tuulettamaan kesällä tukanjuuria auringon niin salliessa. Ihan täysin järkiperäinen hankinta siis.
Kalustoa kun on jo entuudestaan kertynyt, oli luonnollinen ajatus että hävitetään muutama jotta uusi haave saadaan rahoitettua ja yleensäkään mahtumaan mihinkään järkevästi. Kesä meni mukavasti melko montaa myynti-foorumia seuraamalla, samalla kun omaa kalustoa nypin myyntikuntoon. Loppukesästä kuume alkoi olemaan jo niin paha, että jotain oli tehtävä. Muutamaa ehdokasta soittelin, mutta pienenä jarruna toimi fakta että edelleen kaikki omat autot olivat pihassa, ja "lähes" valmiita myyntiin. Jarrua ei voi ikuisesti painaa liikkuvassa kohteessa, joten niin siinä vaan kävi, että loppukesästä/alkuysyksystä sovin kaupat jenkkilän puolella olevasta -68 Oldsmobilesta, joka oli starttailemassa matkaa kohti pohjolaa. Auto oli kuvien sekä kuvauksen perusteella kauhtunut, alkuperäinen, osiltaan täydellinen ja suht vähänajettu, mutta pohjoisen autona (Pohjois-Dakotasta) hiukan ruosteinen. Omaan käteen sopiva tuote siis, ei täyden hintainen, eikä tiedossa kalliita hankintoja osien muodossa, "vain" omaa työtä ja peltiä.
Tästä alkoi pitkä odotus, jotta auto saataisiin kotiin ja tutkittavaksi.
Alla muutama myyntikuva joiden perusteella auto päätyi minun talliin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti